Pysähtymisen Vuosi Vanhassa Hirsitalossa

Kaikenkarvainen vuosi todentotta! Ajattelin tammikuussa, että edellisen vuoden jälkeen ei voi tulla yhtä “hirveää” ajanjaksoa, mutta ei tullut hirveä…vaan kummallinen!
Uskomatonta mutta totta – tästäkin vuodesta varmaan selvitään. En tiedä miten tätä aikaa pitäisi kuvata ja pelätä…. Pitääkö pelätä tätä pelottavaa virusta vai täytyykö pelätä median lietsomaa paniikkia??! Mitenkään kevyesti en halua pandemiaan suhtautua, mutta jokseenkin alan jo olla täynnä kaikenlaisia uutisia.
Olemme omistaneet nyt Issulan 4 vuotta. Elämämme on todella muuttunut vanhassa hirsitalossa parempaan suuntaan, vaikka vaaka välillä heiluukin sinne ja tänne.

Mutta se tästä koko hässäkästä.
Meillä on kuitenkin ollut mukavaa ja en oikeastaan voi valittaa mistään, kun oikein kunnolla funtsii. Emme ole kokeneet edes tarvetta lähteä täältä lintukodosta mihinkään. Olemme kotoutuneet niinkin hyvin, että vaikea on lähes lähteä kauppaan! Syynä ei mikään syrjäytyneisyys, vaan se että mukavat yö-housut pitäisi vaihtaa joihinkin salonkikelpoisiin.

Kotona remontti etenee. Kesällä mieheni purki talomme toista päätyä lähes kolme viikkoa, sitten vaihdettiin lahoja hirsiä ja fiksattiin sitä sun tätä.

Kesän remontit vanhassa hirsitalossa

Kesällä taloomme tuli myös maalämpö korvaten entisen öljylämmityksen ja uusimme myös sakokaivot. Ennen ulkolinjoina kulkeneet sähköt vedettiin maakaapeleiksi. Siispä paljon hommaa (rahaa meni), joka on elämisen kannalta huippua, mutta näin esteetikon silmin ei näy missään. Olen kuitenkin hyvin tyytyväin, että enää ei tarvitse taistella kenkkuilevan öljykattilan kanssa!
Todellakin toinen talon pääty on siinä vaiheessa, että uusia pintoja voidaan alkaa rakentamaan. Sinne tulee viimein meille aikuisille oma makuuhuone ja toinen huone on kirjasto/tv-huone/työhuone. Käytännössä olemme kaikki pintamateriaalit jo päättäneet, mutta viime hetken muutos tulikin lattiaan… Sittenpä näette:)
Kun tuo pääty on saatu valmiiksi…pieni huilaus ja seuraavana onkin aulatilan vuoro. Sitten on alakerta valmis ja sen jälkeen sitten toiseen kerrokseen!

Kun voimat loppuu

Kaikki kuvat tässä ovat täysin kännykkäkuvia ja yritän panostaa kuvalaatuun toisella kerralla. On vaan mennyt niin pitkä aika, kun olen tänne blogiin viimeksi saanut mitään aikaiseksi.
Vaikka vuosi on ollut paljon kotoilua, on se myös ollut elämäni kiireisin. Viikko sitten tajusin, että olen todella, siis todella väsynyt. Olen huomannut jälleen, että en ole nukkunut juurikaan. Yöt menevät kerätessä päässä kelaa seuraavan päivän hommiin ja tsekkaan kalenteria, että olen muistanut kaiken.
Kesä meni, se todellakin meni. En juurikaan muista siitä yhtään mitään. En myöskään elokuusta muuta kuin, että tein kaikki kesältä jääneet kotihommat putkessa. Pesin varmaan miljoona konetta pyykkiä itkun kanssa. Palautua aloin vasta syyskuussa ja tajusin, että paras paikka/työ on juuri se, mitä olen tähänkin asti tehnyt.
Kesäkahvila on ollut pitkään unelma, mutta tajusin sen kyllä hyvin pian, että ei ole mun juttu. Kesä meni niin ohuella vapaa-ajalla (ei ollut) ja piti olla muiden saatavilla koko ajan. Päätin, että en enää ikinä.
Vaikka oli paljon ihania, loppuelämän kantavia kohtaamisia, tajusin pian, että oma hymyn takana oli ontto olo. En ehtinyt olemaan yli 12h päivien aikana kotona, lasten tai ystävien kanssa. Pahinta oli jättää koti ja mies yksin huolehtimaan lapsista ja remontista.

Nyt viimeistään olen oppinut sen mikä on minulle hyvä ja saan pidettyä itseni tasapainossa. Päätin jo, että ensi vuonna teen vain niitä juttuja jotka tuntuu hyvältä. En myöskään anna enää ikinä vuodataa itseäni tyhjiin.
Ensi vuodesta onkin tulossa kiva, sillä tulossa on superihana projekti, jota jo hieman instan stories puolella sivuttiin viime viikolla! Kerrotaan sitten lisää, kun ollaan edetty asiassa…
Mutta toivottavasti siellä on vielä joku seuraamassa näitä mun jorinoita…lupaan ja vannon, että nyt päivitystahti on hieman tiheämpi.
Seuraavaksi onkin tulossa taas kunnon remonttipläjäys vanhasta hirsitalosta!