Ensimmäisenä Keväänä Issulassa

Issulassa tuntuu aika murtuneen. Hyvällä tavalla kuitenkin, vaikka päivät soljuvat toisensa ohi helminauhana tasaisessa rytmissä. Meille tämä eristäytyneisyyden aika on ollut silti hyvää ja turvallista… oikeastaa aika normaalia. Aluksi epäilin kaikkea ja murehdin ennakkoon mahdollisia onnistumisia, mutta ne ajatukset ovat olleet turhia ja epäollenaisia.

On ilo ollut huomata, että yksinäisyyttä ei ole enää. Lasten koulu on jopa sujunut paremmin kuin aiemmin ja se on tuonut asioita lähemmäksi, joita ei ehkä olisi aiemmin huomannut. Ehkäpä tässä onkin oppinut itse enemmän asioita ja itseään kuin se, että lapset olisivat edistyneet opinnoissaan. Vahingossa on päässyt elämään kiinni eritavoin hiljaisesti. Kevätkin saapuu varovasti pidätellen ja tämä onkin meille tietyllä tavalla ensimmäinen kevät uudessa elämässä. Meidän oma pieni kahden hentaarin Kirsikkalaaksomme.

Pieniä ja isoja askelia otetaan taas kohti remonttia ja kesätouhuja. Satotaimet on laitettu itämään, mutta osa kuitenkin niistä odottaa vuoroaan päästä kosketuksiin mullan kanssa. Olen kasvattamassa pistokkaista pelargonioita ja onnistuin siinä tilaamalla jostain kummallisen sekoituksen taimia erilajikkeineen. Nähtäväksi jää miten onnistun…kokeillaan ainakin. En kuitenkaan usko, että minusta puutarhuria tulee, mutta jotain pienesti uuttaa elämää kasvattavaa.
Eniten kaipaan ympärilleni kesän elämää ja muutakin kuin mopojen ääniä, vaikka nekin ovat tulleet tutuksi kaksitahdin katkuineen… Elämän ääniä, joita on lähes mahdoton poikaperheessä välttää.
Remontin suhteen tulee pian tehdä isoja päätöksiä, koska edessä on ainakin lämmitys- ja jätevesiremontti, sekä siihen liittyvät asiat. Pääosin tiedän, että kuukauden kuluessa pihalla jylläävät kaivurit, mutta kaikki asiat menevät eteenpäin kivasti ja muiden asioiden suhteen ei niin kiire.

Kokonaisuudessaan siis kaikki hyvin täällä omassa laaksossamme. Luulin jo, että kevät olisi täysin hiljainen valokuvaamisen ja suunnittelutöiden suhteen, mutta onneksi asiakkaat ovat löytäneet myös tänne. Kovin iloinen asia! Eräänä päivänä mieheni totesi, että tämä eritys on ollut hänelle parasta aikaa ja syynä, että saa olla meidän kanssamme ja lähellä. Voiko enää kauniimmin sanoa… Suurin pelkoni onkin, että mitä jos tämä kiireettömyys joskus loppuu… haluaisin elää tässä kuplassa ikuisesti omien pistokkaideni kanssa.