Täydellinen kesä maalla!
Hikisiä päiviä, lämpimät yöt, liplattava järvivesi, kuumottavan kauniit auringon laskut, joita seuratessa jäi sanattomaksi. Ihanaa! En tiedä miten sen voisi paremmin enää pukea sanoiksi, tai kuviksi kera tuntemusten.
Lämmin kesä taannutti hetkittäin lapsuuteen ja muistoihin, jolloin kesät tuntuivat pidemmiltä ja kuumemmilta. Katselin oman pesueeni touhuja ja välillä tuntui musertavalta, että haluan jäädä tähän onneen ja hetkeen ikuisesti. Omaan pieneen kuplaamme.. En millään olisi halunnut maailmaa liian lähelle.
Välillä, kun väsyimme lämpöön, niin pakenimme kiertämään kirpputoreja – joka kerta löysin jotain, mitä ilman e n v o i s i p ä r j ä t ä. Mieheni jaksoi painaa remonttia eteenpäin urhoollisesti helteessä ja minä hoidin viihdytysjoukkojen asemaa.. Issulan tuvan tilanne alkoi päivä päivältä näyttämään paremmalta, joten ehkäpä se alkaa viimein valmistua ensi kevään aikana.
Juhlava oli se kesäpäivä, kun ulkosaunassa saatiin saunottaa ensimmäiset hiet pintaan. Aitan reunustaa väritti joka päivä märkä pyyherivi uintiretken jälkeen ja se jännittävä kyy..joka töminästä huolimatta eksyi pihaan.. Tällä hetkellä jopa paarmoja on ikävä. Aika siis kultaa muistot.
Tämä kesä jäi hengittämään iholle hehkuen ja hymynä – niin paljon hyvää, onnea.. joka loppukädestä syntyi yksinkertaisuudesta – mitään ei ollut liikaa ja juuri siksi kaikki oli niin täydellistä.
Nautitaan nyt menneestä ja ihasta syksystä!
P&L
K
