Tässä ollaan taas, marraskuun ensimmäinen päivä. Lokakuu tuntui loputtomalta, mutta niin vain se tämäkin vuosi alkaa olla voiton puolella ja siirtyy monien muiden tavoin muistojenketjuun. Tänään itketti hirveästi, kun jostain kuului Haloo Helsingin “Joulun kanssas jaan..” Kai se aika auttaa ikävään.
Monta asiaa voisin tästä vuodesta jättää pois, mutta ne vain kuuluvat elämään. Välillä elämä ottaa suuremmalla kauhalla, kuitenkaan siihen ei totu..
Huomenna on pyhäinmiestenpäivä ja sytytän isälle ensimmäistä kertaa kynttilän.
Lämpöistä viikonloppua kaikille. Piti kirjoittaa remontista, kylpyhuoneesta ja vaiheista, mutta nyt ei vain voinut. Liikaa ajatuksia ja nekin hieman muissa asioissa. Mutta ensikerralla enemmän, koska paljon on silläkin saralla harppauksia otettu!
Ihana blogi sinulla Kati❤️Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kaunis koti❤️
T. Entinen työkaverisi Sari
Kiitos Sari 🖤❤️
Ihanaa, kun löysit tännekin 🙂
Ja toivottavasti ehditään joskus näkemään! Terkkuja sinne koko perheelle ❤️
T. Kati
Ihan sattumalta eksyin blogiisi ja ihastuin ihan heti <3
Niin avointa ja rehellistä tekstiä!
Kiitos ❤️ Yritän kirjoittaa avoimesti ja toivon, että se siitä on joskus tukea muille ❤️
Kiitos kovasti ihanasta kommentista!
T. Kati
En tiedä mitä kirjoittaisin, joten laitan sinulle vain tämän <3
Kiitos Outi❤️ Se riittää ❤️