Heissan,
Blogi ei olekaan kuollut, enkä minäkään. Vedetty happea, sairastettu, mietitty uusia kuvioita hyvin kiireisen vuoden jälkeen. Kaikki kuitenkin todella hyvin.

Vuosi 2018 oli mitä mahtavin, mutta ihan myös vaativin. Vaativuuden voi jokainen subjektiivisesti mukauttaa omaan lokeroonsa, mutta minulle se oli muuttumisen, uudistamisen ja rakentamisen vuosi. Valmistuin valokuvaajaksi töiden lomassa, tein muutamia kuvauskeikkoja, juttuja, tapahtumia.. kuitenkin aivan ihania kokemuksia kerta kaikkiaan… Paljon myös ajatustyötä ja omien arvojen kanssa kamppailua.

Kotona ollaan taas sairastettu. Ensin lapset ja minä perässä.. luonnollisesti silloin, kun mies on reissussa. Joulu meni ohi soljuen ja koko perheen voimin kerättiin aurinkoa talteen pitkän kevään varalle. Teen tänne blogin puolelle myös kuvakoosteen reissusta, mutta sitten jossain vaiheessa.

Tällä hetkellä jännin juttu on koiranpentu, joka on vilahtanut tuolla Instastories puolella. Näytetään ja esitellään pikkuinen hieman myöhemmin. Mutta nyt sitten kaikkia jännittää ja eniten lapsia luonnollisesti. Ihanaa saada uusi “poika” meidän perheeseen ja luulen, että hänestä tulee minun vauvani (koska tuo meidän kuopus alkaa olla jo niin iso poika..).

Mitäs sitten uutta tai kuulumisia tälle vuodelle? No se on ainakin varma, että Issula tulee olemaan vuoden osalta blogissa pääosassa ja siellä sitten onkin muutoksia ja remonttia tiedossa. Homma alkaa pyörähtämään kunnolla eteenpäin jo kevättalvella.

Tarkoituksena on saada tuvan pääty ja keittiöosasto jonkinmoiseen kuosiin tämän vuoden aikana… toivottavasti jouluruoka 2019 saadaan syödä Issulan tuvassa! Mutta katsotaan nyt mihin voimat ja rahat riitää… Keväällä on tarkoitus saada myös hieman ryytimaa-osastoa kuntoon maalla, joten kasvihuonetta ja sen semmoista tiedossa. Kohtahan saa jo tomaatit laittaa “tulille” ja hieman muutakin. Ihanaa olisi olla siinä vaiheessa, että Issulaan voisi ottaa muutaman “lomakanan”, mutta ehkäpä se ottaa vielä hetkisen.

Joten oikein odotan toukokuuta, että voimme alkaa viettämään maalla enemmän aikaa. Sinänsä vaikka tämä työkoti onkin vielä täällä Hämeessä, niin kyllä voinen sanoa, että olen iittiläinen enemmän ja huomaan siellä olevani paljon enemmän kotona. En osaa selittää, mutta niin se vain on. Ihan mahtava paikka – lähellä kaikkea, mutta omassa rauhassaan!

Joten lupaus sekä uhkaus tälle vuodelle: kuulette tätä kautta minusta enemmän ja ajattelin ihan uuttakin viestintää.. etenkin siitä mitä Issulassa tulee tapahtumaan tänä vuonna. Yllätän teidät ja ehkä itseni (kuhan pääsen itseinhostani yli hieman…) jossain vaiheessa. Hauskaa loppuviikkoa – nauttikaa talvimaisemasta.