Vihdoin tuli se “kesä”. Tänä kesänä aiemmin ei ole tarvinnut hirmuisesti panostaa ulkotiloihin ja olemiseen siellä ja ne muutamatkin kukkaset terassilla ovat jo aikaa sitten kastuneet kuoliaaksi. Nyt sitten lämpimän ilman tullessa oikein täytyi uudelleen miettiä nämä tilat ja josko vielä innostuisi parvekkeelle laittamaan jotain kivaa.

Kuten jo aiemmin kesäkuussa taisin sanoa eräässä postauksessa, että noi polyrottinkiset jutut ei ole minua varten ja odotan edelleen sitä oikeaa “ahaa-elämystä” terassin kalustusta varten.  Nyt näyttää niin käyneen, mutta luonnollisesti tarvitaan “kotipuusepän” aikaa ja siunaus asialle. Totuus on, että valmista ei mistää löydy ja hyvä niin:) Tällähetkellä kaikki terassin kalusteet ovat enemmän ja vähemmän kasattuja siitä mitä omasta varastosta on löytynyt ja ei tuokaan niin kamala lopputulos ole.

Jotain olen kuitenkin saanut myytyä kotipuusepällekin… Talon kettiöpäätyyn on pikkuhiljaa kesän aikana ilmestynyt lasikuistin tekele. Halusin perinnetaloon sellaisen perinteisen ja luonnollisen näköisen lasikuistin, joka olisi aina ollutkin siinä. Sellaisen ihanuuden, kuten vanhoissa huviloissa tai pohjalaistaloissa on ollut. Jos ovet ehditään saada syksyn aikana paikalleen, on minulla viimein pieni viherhuone, jossa voin kasvattaa keväällä tomaatintaimet yms. ja juoda kupillisen kahvia. Ikkunaruudut ovat paikoillaan nyt jo, mutta ruudukot/viimesitelyt puuttuvat ja ovet ovat vielä odottamassa käsittelyä. Nekin voisi ensi viikonlopun aikana yrittää ehtiä käsittelemään:)

Viherkasvit ovat meilkein kaikki pallokrysanteeneja lukuun ottamatta yrttejä; laakeripuut, oliivipuut, basilikaa, rosmariinit, korianterit ja salviat ovat menestyneet hienosti. Nyt kun keksin vielä keinot pitää ne hengissä osittain talvenkin yli…ehdotuksia saa laittaa!

Tällaista täällä nyt ja ensi kerralla mennään uusiin juttuihin. Nimittäin pistetään arvonta viikonloppuna pystöön… kuka arvaa??!

P&L

K